Oletko koskaan miettinyt, miksi yksilöt, niin nuoret kuin vanhemmatkin, joutuvat mukautumaan palveluihin yli voimavarojensa? Olisiko palveluiden tarkoitus olla joustavia ja mukautua yksilöiden tarpeisiin vai päinvastoin? Tämä on kysymys, joka herättää pohdintaa siitä, miten nykyiset palvelut vastaavat yksilöiden moninaisiin tarpeisiin.
Yhteiskuntamme monimutkaisuus ja nopea muutos asettavat paineita niin nuorille kuin vanhemmillekin. Palveluiden tulisi olla tukena tässä myllerryksessä, mutta liian usein kohtaamme tilanteita, joissa yksilöt joutuvat sopeutumaan palveluihin sen sijaan, että palvelut mukautuisivat heidän tarpeisiinsa.
Yksi suurimmista haasteista on, että palveluiden suunnittelussa ja toteutuksessa unohtuu yksilöllisyys. On luotu valmiita kaavoja, joita kaikkien odotetaan noudattavan. Tämä ei kuitenkaan ota huomioon yksilöiden erilaisia tilanteita, voimavaroja ja tarpeita. Jokainen meistä on omanlaisensa, ja palveluiden tulisi kyetä tarjoamaan joustavuutta yksilöllisten tarpeiden mukaan.
Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat nuoret, jotka usein kohtaavat paineita ja haasteita oman identiteetin ja tulevaisuuden rakentamisessa. Tällä hetkellä moni nuori joutuu sopeutumaan olemassa oleviin palveluihin, vaikka he tarvitsisivatkin yksilöllisempää tukea. Koulutuksen, terveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden tulisi pystyä mukautumaan nuorten moninaisiin tarpeisiin eikä päinvastoin.
Myös vanhemmat kokevat saman haasteen, etenkin perheissä, joissa on erityistarpeita omaavia lapsia. Palveluiden pitäisi olla tukemassa perheitä, mutta liian usein vanhemmat joutuvat taistelemaan saadakseen tarvitsemansa avun. Tämä ei ole kestävää yhteiskunnassa, joka haluaa tukea kaikkia jäseniään.
Mitä voimme tehdä tilanteen parantamiseksi? Ensinnäkin, on tärkeää kuunnella yksilöitä. Heidän äänensä on otettava huomioon palveluiden suunnittelussa. Nuorille ja vanhemmille on annettava mahdollisuus kertoa omista tarpeistaan ja kokemuksistaan.
Toiseksi, palveluiden on oltava joustavia. Yksi koko ei sovi kaikille. Tarvitsemme erilaisia lähestymistapoja ja vaihtoehtoja, jotta jokainen yksilö voi saada tarvitsemaansa tukea omalla ainutlaatuisella tavallaan.
Kolmanneksi, tarvitaan parempaa yhteistyötä eri sektoreiden välillä. Koulut, terveydenhuolto, sosiaalipalvelut ja muut tahot eivät voi toimia erillään toisistaan. Tarvitaan kokonaisvaltaista näkemystä yksilön tarpeista ja elämäntilanteesta.
Lopuksi, meidän on haastettava nykyiset rakenteet. Jos palvelut eivät vastaa yksilöiden tarpeisiin, on aika muuttaa niitä. Meillä on mahdollisuus luoda yhteiskunta, jossa palvelut ovat aidosti yksilöllisiä ja tukevat kaikkia jäseniään. Tähän pyrkiminen vaatii yhteistä tahtoa ja päättäväisyyttä, mutta se on välttämätöntä, jotta voimme varmistaa, että kukaan ei joudu mukautumaan yli voimavarojensa.
Yhdessä voimme luoda yhteiskunnan, jossa jokainen yksilö kokee tulevansa kuulluksi, nähdyksi ja tuetuksi omilla ehdoillaan.
Postaus on osa postaussarjaa, joka on luotu avohuollon kehittämisryhmän keskustelujen pohjalta.
Kirjoittaja on ryhmän ohjaaja ja Osallisuuden ajan asiantuntija
Vappu Taipalus.