KUVA: Emilia Laatikainen
Jakson case-esimerkissä on n. 16-vuotias nuori, joka on alkanut seurustella samaa sukupuolta olevan samanikäisen nuoren kanssa. Seurustelusuhteen myötä nuorella on herännyt hämmennystä liittyen omiin tunteisiinsa ja siihen, millä tavalla tunteita ja tarpeita tulisi käsitellä, miten niistä voisi keskustella ja kenen kanssa keskustelua voisi käydä. Nuori pohtii myös yleisesti seurusteluun liittyviä kysymyksiä. Lisäksi nuorta askarruttavat ja turhauttavat sijaishuoltopaikan heteronormatiiviset säännöt, jotka asettavat nuoret keskenään eriarvoiseen asemaan.
Podcast-jaksossa keskustelu siirtyi nopeasti case-esimerkistä eteenpäin ja moniin eri suuntiin, kuten antoisassa keskustelussa usein käy! Tässä blogitekstissä Setan nuorisotyön osallisuuden asiantuntija Teija Ryhtä palaa case-esimerkin pariin.
Tiedon puutetta ja kielteisten asenteiden pelkoa?
Case-esimerkki kuvaa hyvin tyypillistä tilannetta: nuorelle on seurustelusuhteen myötä herännyt hämmennystä omista tunteistaan ja tarpeistaan ja niiden käsittelystä. Nuorta pohdituttaa, miten ja kenen kanssa asioista voisi keskustella. Tuttu tilanne varmasti useimmille nuorten kanssa työskenteleville!
Esimerkkitilanteesta erityisen tekee se, että nuoren seurustelukumppani on samaa sukupuolta kuin nuori itse. Voi olla, että nuori ei ole saanut koulussa tai sijaishuoltopaikassa riittävästi tietoa seurustelusta ja seksuaalisuudesta. Ehkäpä seurustelusuhteita ja seksuaalisuutta käsittelevä opetus ja kasvatus on ollut heteronormatiivista, eikä siten ole lainkaan vastannut hänen tarpeisiinsa. Nuori voi myös pohtia, missä menevät läheisen ystävyyssuhteen ja seurustelusuhteen rajat. Kuuluuko seurustelusuhteeseen aina seksi?
On myös mahdollista, että nuoren elämässä olevat aikuiset suhtautuvat seurusteluun samaa sukupuolta olevan kumppanin kanssa erikoisena tai jopa kielteisenä asiana. Ammattilaiset eivät välttämättä tiedä riittävästi seksuaalisen suuntautumisen moninaisuudesta ja ovat siksi epävarmoja keskustelemaan aiheesta nuoren kanssa. Nuori itse pohtii sitä, kenen kanssa keskustelua aiheesta voisi käydä – ehkäpä häntä mietityttävät työntekijöiden asenteet seksuaalivähemmistöjä kohtaan?
NOSTO: ”Ehkäpä nuorta mietityttävät työntekijöiden asenteet seksuaalivähemmistöjä kohtaan?”
On totta, että seksuaalivähemmistöön kuuluvien nuorten seurustelusuhteisiin voivat vaikuttaa vähemmistöaseman mukanaan tuomat ilmiöt, kuten syrjinnän ja häirinnän riski tai kokemukset sekä niiden aiheuttama vähemmistöstressi. Näiden ilmiöiden tunnistaminen auttaa ammattilaista tukemaan sateenkaarinuoria. Toisaalta nuorta saattavat pohdituttaa ihan samanlaiset seurusteluun ja tunteisiin liittyvät asiat kuin muitakin nuoria, ja ammattilainen pääsisi pitkälle jo sillä, että kuuntelisi avoimesti nuoren kokemuksia ja ajatuksia.
Normit harmina
Esimerkin nuorta myös askarruttavat ja turhauttavat sijaishuoltopaikan heteronormatiiviset säännöt. Näistä varmaankin tyypillisimmät liittyvät toisten huoneissa vierailuihin ja yökyläilyn mahdollisuuksiin. Huoneita koskevien sukupuolitettujen sääntöjen – pojat eivät saa mennä tyttöjen huoneisiin ja päinvastoin – taustalla vaikuttavat yleensä normatiiviset käsitykset sukupuolesta ja seksuaalisesta suuntautumisesta. Joskus säännöillä pyritään ehkäisemään seksuaalista häirintää, toisinaan ne voivat kummuta myös niin sanotusta raskauspaniikista.
NOSTO: “Heteronormilla tarkoitetaan ajattelutapaa, jonka mukaan heteroseksuaalisuus on parempi, luonnollisempi ja toivotumpi vaihtoehto kuin seksuaalivähemmistöön kuuluminen.”
Vaikka sääntöjen taustalla olisi hyvää tarkoittavia tavoitteita nuorten yksityisyyden ja oman tilan suojelemisesta, asettavat hetero- ja sukupuolinormeihin perustuvat säännöt nuoret keskenään eriarvoiseen asemaan. Jos keskenään samaa sukupuolta olevat nuoret saavat vapaasti hengailla toistensa huoneissa ja yökyläilykin on sallittua samaa sukupuolta olevalle kaverille, voi esimerkiksi seurusteleva tyttöpari esittää olevansa ”vain kavereita” mahdollistaakseen kahdenkeskisen ajan.
Seksuaalista häirintää taas voi kuka tahansa tehdä kenelle tahansa riippumatta seksuaalisesta suuntautumisesta tai sukupuolesta, eli sukupuolittavat säännöt eivät todellisuudessa auta myöskään häirinnän ehkäisemisessä.
Hetero- ja sukupuolinormit näkyvät sijaishuollossa myös muun muassa siinä, millaista seksuaalikasvatusta tai vaikkapa ehkäisytietoa ja -välineitä nuorille on saatavilla. Jos ehkäisyssä keskitytään vain raskauden ehkäisyyn, jäävät moninaisiin seksitapoihin liittyvät, seksitautien ehkäisemisessä ensisijaisen tärkeät turvaseksikäytännöt samoin kuin seksuaalisen suuntautumisen moninaisuus kokonaan huomioimatta.
Normit elävät myös kielenkäytössä sekä työntekijöiden ja nuorten välillä että nuorten keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Jos sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuudesta ei puhuta positiivisesti tai esimerkiksi homotteluun haukkumasanana puututa, saavat normit elää vahvoina. Syrjintä- ja häirintätilanteiden ohittaminen ei koskaan ole neutraali valinta.
NOSTO: ”Syrjintä- ja häirintätilanteiden ohittaminen ei koskaan ole neutraali valinta.”
Kohti normitietoista työskentelyä
Sukupuoleen ja seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvät normit kaventavat kaikkien nuorten mahdollisuutta elää omannäköistään elämää ja tulla kohdatuksi juuri sellaisina kuin ovat, arvokkaina yksilöinä. Siksi jokaisen ammattilaisen olisi tärkeää olla tietoinen haitallisista normeista ja tehdä aktiivista työtä niiden purkamiseksi!
Tavoitteena olisi, että case-esimerkin nuori voisi saada tukea ja näkökulmia seurustelusuhteeseensa siinä missä kuka tahansa muukin nuori. Sijaishuoltopaikassa kannattaa tehdä aktiivista työtä normien purkamiseksi ja kutsua nuoret – oman arkensa parhaat asiantuntijat – mukaan kehitystyöhön!
Lisätietoa ammattilaisten työn tueksi:
- Setan maksuttomat materiaalit seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuudesta https://seta.fi/tuote-osasto/tue/materiaalitilaus/
- THL: Tietopaketti sateenkaarilapsista ja -nuorista ammattilaiselle www.thl.fi/sateenkaaritieto
- Lastensuojelun Keskusliitto: Sateenkaarilasten ja -nuorten huomioiminen sijaishuollossa (teoksessa Näkökulmia sijaishuoltoon) https://www.lskl.fi/julkaisut/nakokulmia-sijaishuoltoon/
Teija Ryhtä on sosiaalityöntekijä (YTM) ja työskentelee nuorisotyön osallisuuden asiantuntijana valtakunnallisessa ihmisoikeusjärjestö Seta ry:ssä. Hän on erikoistunut sateenkaarilasten ja -nuorten hyvinvointiin ja osallisuuteen sekä turvallisempaan tilaan liittyviin kysymyksiin. Aiemmin Ryhtä on työskennellyt myös lastensuojelun avohuollossa ja virka-aikaisessa kriisipäivystyksessä.