Lastensuojeluun liittyvistä stereotypioista puhutaan paljon ja sen vahvan leiman poistamiseksi tai ainakin himmentämiseksi muun muassa Osallisuuden aika tekee jatkuvasti töitä. Keskustelu pyörii kuitenkin enimmäkseen siinä, millaisia ennakkoluuloja lastensuojelun asiakkaat joutuvat kohtaamaan silloin, kun ovat lastensuojelun asiakkaita. Mutta entä sen jälkeen? Entä aikuisena?
Valitettavasti ennakkoluulot ja leima eivät häviä minnekään nuoren aikuistuessa ja siirtyessä koulumaailmasta työelämään. Moni saattaa miettiä kuinka paljon ja miten omasta taustasta kannattaa työpaikalla kertoa.
Joillekin nuorille on sanottu jo opintoja suunnitellessa, ettei hänestä ole sosiaali- ja terveysalalle, koska hänellä on lastensuojelutausta. Ajatus siitä, että nuori hakeutuu alalle hoitamaan omia ongelmiaan tuntuu elävän vahvana. Henkilön, jolla on omakohtaista kokemusta systeemin sokkeloisista portaista, voi kuitenkin olla helpompi ymmärtää nykyisten asiakkaiden haasteita. Kokemusasiantuntijuus pitäisi nähdä ammattitaidon lisänä, ei sitä vähentävänä tekijänä.
Samat stereotypiat, joihin lastensuojelun asiakas törmäsi lapsuudessaan, elävät vielä työelämässäkin. “Rikollinen. Kyvytön. Epäluotettava.”
Lastensuojelun asiakkaiden ei ajatella voivan pärjätä elämässä. Lehdissä kerrotaan kuinka duunariperheen lapsi on kiivennyt akateemiseen maailmaan, mutta lastensuojelun asiakkaan ei ajatella voivan pärjätä edes duunarina. Kuitenkin lastensuojelun asiakkaita on kaikenlaisista perhetaustoista. Moni nuori on kokenut, ettei heitä lastensuojelussa ole kannustettu lukioon tai jatko-opintoihin. Esimerkiksi sijaishuollosta itsenäistyttäessä on painotettu, toimeentulotuella voi pärjätä. Vasta yli kaksikymppisenä saattaa havahtua siihen, että voisi itsekin opiskella korkeakoulussa.
Jos sen korkeakoulututkinnon onkin sitten suorittanut, niin työelämässä se saattaa ikään kuin pyyhkiytyä pois, jos lastensuojelutausta tulee esiin. Koulutuksella, pätevyydellä ja ammattitaidolla ei ole enää merkitystä, kun stereotypiat värittävät mielikuvan työntekijästä. Saatetaan ajatella, että henkilö on päässyt nykyiseen asemaansa vahingossa. Ja jos nuoruudessaan ei ole kannustettu opiskelemaan ja luotu uskoa omiin kykyihin ja osaamiseen, on se helppo uskoa myös itse.
Huoli työkavereiden suhtautumisesta voi olla täysin aiheeton, mutta silti perusteltu.
Käsitys työkavereiden ennakkoluuloista voi syntyä esimerkiksi kahvihuonekeskusteluista. Jos päivän lehdessä on ollut lastensuojelua käsittelevä juttu ja siitä puhuttaessa ilmenee työkavereiden kielteiset ennakkokäsitykset lastensuojelusta, ei omasta taustasta kertominen tunnu hyvältä.
Eräs nuori kertoo, että kun hän on tuonut taustansa esiin kertomalla olevansa mukana Osallisuuden ajan toiminnassa kehittämässä lastensuojelua, on siihen suhtauduttu hyvin. Hänelle on kuitenkin myös sanottu, että kannattaa miettiä laittaako Osallisuuden ajan toimintaa ansioluetteloonsa.
– En halua olla töissä sellaisessa yrityksessä, joka ei näe hyvänä sitä, että on tällaisessa toiminnassa mukana.