Kodinomainen on sana, jota sijaishuoltopaikoissa viljellään lähes poikkeuksetta. Monet kuvailevat sillä toimintaansa usein ensimmäisenä: ’’tarjoamme kodinomaista sijaishuoltoa” ja ’’tarjoamme kodinomaisen ympäristön”. Kodinomaisuuden ei kuitenkaan tulisi olla vain arvonimi, jonka avulla nostetaan sijaishuoltopaikan statusta. Mielestäni kodinomainen viittaa paikkaan, jonka voi helposti tuntea kodiksi ja jossa voi tuntea olonsa arvostetuksi ja tärkeäksi, jolloin on helpompi olla oma itsensä, ilman pelkoa hylätyksi tulemisen tunteista. On tietenkin yksilöllistä, mitkä asiat vaikuttavat kodinomaisuuden syntymiseen, mutta perusasiat ovat usein samankaltaisia. Lasten ja nuorten, jotka asuvat sijaishuoltopaikassa, elävät arkeansa ja elämäänsä sieltä käsin, on tärkeää päästä osalliseksi kodinomaisen paikan luomiseen esim. sisustamalla, päättämällä mitä syödään, osallistumalla ruoan laittoon tai leivontaan ja siivoamiseen. Kaikkiin niihin asioihin, joita ihanteellisessa ja idyllisessä perhe-elämässä pidetään hyvänä.
Sijaishuoltopaikoissa on tärkeää tiedostaa mitä kodinomaisuus tarkoittaa ja millä sitä voidaan mitata. On tärkeää huomioida, että lapset ja nuoret asuvat sijaishuoltopaikassa ja työntekijät käyvät siellä töissä. Työntekijöillä on koti, mutta heidän työpaikkansa toimii lasten ja nuorten kotina. Ammattilaiset voivat olla omalta osaltaan luomassa kodinomaista tunnelmaa olemalla turvallisia, välittäviä aikuisia, jotka ovat sijaishuoltopaikassa asuvia lapsia ja nuoria varten.
Monessa sijaishuoltopaikassa ammattilaiset ’’ovat vain töissä täällä’’. Siis missä? Lasten ja nuorten kotona, jossa lapsi ja nuori elää syystä tai toisesta. Mielestäni nuorella on oikeus tietää, kuka hänen kodissaan on paikalla. Työntekijät tulee, menee ja tulee taas: työvuorojen ei pitäisi olla salaisuus. Itselläni on kokemus siitä, että kysyttäessä, kuka on huomenna töissä, vastaus on “tätä tietoa ei jaella nuorille, koska toimintatavat ovat samat kaikkien kanssa”.
Väärinymmärretyksi tulemisen lisäksi tämä aiheuttaa turvattomuutta, epätietoisuutta, vähentää yhteisöllisyyttä ja luottamusta. Yleensä kodissa lapsi tietää, milloin esimerkiksi sisarukset tai vanhemmat ovat poissa ja milloin he palaavat. Nuorella voi olla ikävä työntekijää tai nuori voi tiedostaa vaikean päivän olevan tulossa. Siksi on tärkeää mahdollistaa tiedon saaminen työntekijöiden työvuoroista sekä paikalla olevista aikuisista. On normaalia tietää, kuka tulee osallistumaan asioihini huomenna tai viikon päästä.
Yhteisöllisyys ja ympäristön viihtyisyys on osa kodinomaisuutta. Yhteisöllisyys muodostuu avoimuudesta, luottamuksesta ja vuorovaikutuksesta toisiin sekä osallisuudesta ja mahdollisuudesta vaikuttaa yhteisön asioihin. Näitä asioita jokainen aikuinen voi edistää yhteisössään toimimalla suunnannäyttäjänä ja esimerkkinä lapsille ja nuorille.
Monesti kokemus yhteisöllisyydestä ja omasta arvosta perustuu sosiaalisiin vuorovaikutustilanteisiin. Niiden perusteella nuori muodostaa kuvan itsestään ja arvostaan suhteestaan muihin. Nuoret elävät hektisessä ympäristössä, jossa ihmiset vaihtuvat eikä vakaita ihmissuhteita välttämättä ole, tällöin on erityisen tärkeää huomioida nuorta myös pienissä asioissa. Liian usein nuoret kokevat torjuntaa aikuisten taholta.
Nuoren ollessa esim. kotilomilla sijaishuoltopaikasta on hyvin yleistä, että ohjaaja ei kerro nimeään nuoren viestiessä sijaishuoltopaikkaan, vaan vastauksena kuuluu ’’sillä ei ole mitään merkitystä kenen kanssa viestittelet”. On kyllä, jotta voidaan edes puhua kodinomaisesta ympäristöstä. Kotioloissa lapsen ei tarvitse arvuutella onko puhelimen päässä äiti vai isä. Jos nuori joutuu harjoittelemaan vakaiden suhteiden muodostamista yhteisössä, jossa vähätellään nuoren tarpeita tai pidetään niitä merkityksettöminä, kuinka suuri vaikutus sillä on nuoren tasapainoiseen kasvuun ja kehitykseen? Siksi avoimuus, luottamus ja arvostus sekä osallisuus ovat tärkeitä asioita turvallisen ja kodinomaisen yhteisön luomisessa.
Turvallinen ja kodinomainen yhteisö mahdollistaa nuorelle turvallisen kasvuympäristön, sellaisen, jossa on mahdollisuus viettää aikaa muiden kanssa omana itsenään ja mahdollisuus vetäytyä omiin oloihin, ilman kyseenalaistamista ja vetäytymisestä numeron tekemistä. Kotona nuorella on omaa aikaa ja tilaa, oikeuksia ja velvollisuuksia, joita nuori saa harjoitella omaan tahtiin. Vaikka nuori olisi kuinka haastavassa vaiheessa tahansa, perusoikeuksia ei kodinomainen paikka riko, vaan tukee ja kannustaa niiden toteutumisessa antamalla tilaa nuoren omalle kasvulle ja kehitykselle.
Millä tavalla sijaishuoltopaikka on kodinomainen jos nuorella ei ole mahdollisuutta mennä itse jääkaapille hakemaan mehua tai naposteltavaa, vaan siihen tulee saada lupa?
Blogin ovat kirjoittaneet Osallisuuden ajan kokemusasiantuntijat Amanda ja Vappu