Hyvää ehkäisevän päihdetyön viikkoa! Tänä vuonna #EPTviikko teemana on lääkkeiden väärinkäyttö. Osallisuuden ajan kehittäjäryhmä halusi nostaa teemaan liittyen esille nuorten lääkitsemisen sijaishuoltopaikoissa.
Kehittäjäryhmän nuorilla on kokemus siitä, että usein sijaishuoltopaikassa aikuiselle pahasta olosta kertominen johtaa suoraan kysymykseen ”ootko ottanut sun lääkkeen?”
Mielialalääkkeet voivat tulla tarpeeseen ja olla esimerkiksi keskusteluavun rinnalla tarpeellinen hoitokeino. Ne eivät kuitenkaan yleensä paranna ihmistä sairaudesta, vaan ainoastaan lievittävät oireita. Mielialalääkkeet eivät siis ainoana hoitokeinona riitä. Lastensuojelun työntekijöiden kysymys lääkkeiden ottamisesta voikin tuntua nuoresta vähättelyltä. Lääke ei ole ainoa tapa hoitaa pahaa oloa – joka voi olla, olipa ottanut lääkkeet tai ei. Tunne pitäisi joka tapauksessa käsitellä, ja pahasta olosta pitäisi saada puhua huolimatta siitä, onko lääkäri määrännyt mielialalääkkeet ja onko niitä otettu vaiko ei.
Sijaishuoltopaikan suhtautuminen lääkkeisiin ensisijaisena hoitokeinona on malli, jonka nuori voi sisäistää, ja joka voi vaikuttaa hänen käytökseensä vielä itsenäistyessä. Jos nuori on oppinut, että pahaan oloon ratkaisuna on aina lääke, ei ole ihme, että lopputuloksena on haitallinen lääkkeiden käyttö.
Lääkkeiden väärinkäyttö ei ole pelkästään katukaupasta ostettujen lääkkeiden käyttöä, jossa tavoitteena on saada pää sekaisin, vaan se voi olla myös oman reseptilääkkeen jatkuvaa käyttöä turruttaakseen kaikki negatiiviset tunteet. Omaa oloa ei tarvitse käsitellä, jos pilleri auttaa aina.