Perhehoito on sijaishuollon ensisijainen hoitomuoto. Lastensuojelulain mukaan laitoshoitoon päädytään vain silloin, jos lapsen sijaishuoltoa “ei voida järjestää lapsen edun mukaisesti riittävien tukitoimien avulla perhehoidossa tai muualla”. Kolme vuotta sitten vuonna 2019 sijoitetuista lapsista ja nuorisista 57 % oli sijoitettuna perhehoitoon, ammatillisiin perhekoteihin 11 % ja laitoshoitoon 29 %. Laitoksiin sijoitettujen määrä kasvaa kuitenkin teini-ikäisien kohdalla, ja 16–17-vuotiaista sijoitettavista jopa puolet sijoitetaan laitoshoitoon.
Yksi syy tähän on se, että sijaisperheitä on liian vähän. Sijaisperheenä toimimisen pitäisi olla houkuttelevampaa, ja siitä pitäisi olla kaikilla enemmän tietoa. Harva tietää, mitä sijaisperheenä toimiminen vaatii sijaisvanhemmilta, ja monella voi olla käsitys, että sijaisperheen pitäisi olla tietynlainen. Toki tietyt vaatimukset vanhemmille onkin aivan syystä, mutta toisaalta on myös kaikkien etu, että sijaisperheissä on valikoimaa läpileikkaavasti koko yhteiskunnasta ja kaikenlaisista perheistä. Esimerkiksi maahanmuuttajalapsen voi olla helpompi tuntea itsensä kotoisaksi samaa kulttuuritaustaa omaavan tai samaan uskontoon kuuluvan sijaisperheen luona. Esimerkiksi sateenkaariperhe voi myös toimia sijaisperheenä, joka voikin olla molemminpuolinen etu, koska sateenkaariperheelle lasten saaminen on lähtökohtaisesti vaikeampaa. Sateenkaariperheiden vahvuutena sijaisperheenä on tutkimusten mukaan sitoutuneet, tukevat ja kannustavat vanhemmat sekä vanhemman ja lapsen ja vanhemman keskimääräistä luottamuksellisemmat välit.
Sijaisperheenä toimiessa oleellista ei ole sopia johonkin tiettyyn muottiin, vaan rakastaa, tukea, kannustaa lasta ja asettaa tiettyjä rajoja. Tämä toimii myös toiseen suuntaan: sijoitetuilla lapsilla ja nuorilla on usein kokemus, että sijoitetusta lapsista vain tiettyyn muottiin sopivilla olisi mahdollisuus olla perheessä. Nuoren tai lapsen ei kuitenkaan tarvitse olla tietynlainen. Taustalla voi olla esimerkiksi turvaton kiintymyssuhde sekä kasautuneita traumoja, eikä siis ole ihme, jos lapsi tai nuori oireilee. Sijaisperheiden koulutuksen pitäisi olla laadukasta, ja sen jälkeenkin perheen pitäisi saada matalalla kynnyksellä tukea. Sijaisperheitä pitäisi valvoa tehokkaasti ja lapsi- tai nuorilähtöisesti.