Maailman mielenterveyspäivänä 10.10.2024 Osallisuuden ajan nuorten kokemusasiantuntijoiden kirjoittamisen ja kuvallisen ilmaisun avulla vaikuttamiseen keskittyvä projektiryhmä halusi julkaista aiheeseen liittyvän blogin. Blogin kuvitus ja teksti on nuorten itsensä tuottamaa.
Mielenterveysongelmat ovat erittäin lähellä monen nuoren arkea. Kokemukset siitä, ettei pärjää ja elämä tuntuu valahtavan taaksepäin kuin liukumäkeä pitkin ovat yleisiä elämänvaiheessa, jossa tulisi lähteä maailmalle tavoittelemaan unelmiaan. Erityisen merkityksellinen kohta nuorten elämässä on itsenäistyminen. Kuitenkin ensimmäistä kertaa itsenäisesti asumaan muuttamisen myötä erityisesti moni lastensuojelun asiakasnuori ymmärtää, kuinka hankalaa on oikeasti päästä turvattomasta kodista turvalliseen ja kuinka mahdottomalta tulevaisuus voikaan tuntua.
Lastensuojelutaustaisten nuorten arkea ovat lapsuudessa saattaneet värittää fyysinen ja psyykkinen väkivalta. Mikäli perhe on onnistunut välttämään lasten pitkäaikaisemman sijoittamisen kodin ulkopuolelle, saattaa lapsilla itsellään nuoruusiässä herätä halu päästä pois kotoa. Sama pois pääsemisen tarve ja vapauden kaipuu on yleistä myös sijaishuollossa elävillä nuorilla. Itsenäisen elämän todellisuus on kuitenkin usein karua. Kun vihdoinkin saa mahdollisuuden muuttaa pois haitallisesta tai kahlitsevasta ympäristöstä, ei vapaus välttämättä tunnukaan turvalliselta.
Asuinympäristön muutoksen myötä kotona esiintyvien uhkien pois jääminen arjesta saattaa aiheuttaa sen, että etsii läheltään kaikki mahdolliset asiat, joilta voisi pitää itsensä turvassa. Oman uuden kodin neljän seinän ympäröivä tila voi hetken tuntua ainoalta paikalta, jossa pysty olemaan ilman rintakehää puristavaa ahdistusta, mutta pian seinätkin alkavat kaatua päälle. Tuntuu, ettei ikävien asioiden ja tapahtumien ketjulle omassa elämässä tule loppua – mitä tapahtuu seuraavaksi?
Aikuistuminen tuo myös etäisyyttä omaan lapsuuteen ja mahdollisuuden sen tarkastelulle. On ehkä aikaa ja tilaa ensimmäistä kertaa ajatella mistä kaikesta on jo selviytynyt. Tämä ajatusprosessi voi saada aikaan melkoisen pyörremyrskyn mieleen. Pahimmillaan se vaikuttaa hyvin kokonaisvaltaisesti toimintakykyyn. Univaikeudet ja jatkuvat painajaiset, ruokahaluttomuus, ahdistuneisuus ja fyysinen kipu ovatkin osa arkea, kun lapsuuden aikaiset ikävät asiat tunkevat mieleesi.
Monilla lastensuojelun asiakkailla tähän elämänvaiheeseen kuuluu myös jälkihuolto. Sen tulisi toimia eräänlaisena turvaverkkona, monille ainoana sellaisena. Kuitenkin tieto siitä, mikä jälkihuollon rooli elämässä voi olla ja mitä se voi tarjota puuttuu monilta tai se ymmärretään liian myöhään. Taloudellinen tuki saattaa tarjota mahdollisuuden asua omillaan, mutta jos se on jälkihuollon ainoa hyödynnetty tukimuoto, mahdollistaa se helposti vain jämähtämisen paikoilleen. Oma koti voi tuoda turvallisemman fyysisen ympäristön, mutta tarve mielenterveyspalveluiden ammattilaisen tuelle omassa kodissa asumisen rinnalle on merkittävä. Monilla psyykkisen tuen piiriin hakeutuminen tulee ajankohtaiseksi vasta myöhemmin, kun itse tunnistaa avuntarpeensa.
Nuoret eivät tiedä mistä ja miten saa apua. Toimintakyky ei riitä avun etsimiseen kun omista voimista ei ole jäljellä kuin rippeet. Oman lopun näkeminen pelottaa. Mielenterveysongelmat ovat läsnä vaikka niistä ei puhuttaisikaan ja nyt enemmän kuin koskaan meidän täytyisi yrittää saada tietoa ja apua nuorille. Aikuiset voivat olla hyvänä esimerkkinä siinä, että itse ovat saaneet ammattilaisen tukea mielenterveyteensä ja puhuvat aktiivisesti näistä kokemuksistaan. Yhteiskunnassamme on vielä suuri ongelma hyväksyä avun tarvitseminen ja tietoisuuden levittäminen on elintärkeää.