Keskustelu älykkäistä lapsista on ajoittain pinnalla. Toisten mielestä lasten pitäisi antaa olla lapsia ilman mitään ”hössötyksiä”. Toinen näkemys on, että lapsen potentiaalisia ahjojen kukkaan puhkeamista tulee tukea anteliaalla (tai ankaralla) kädellä.
Mielestäni paras keino tähän on kultainen keskitie. Lapsen ei tule antaa kävellä siitä, mistä aita on matalin- eikä toisaalta myöskään kuulu pakottaa ylitsepääsemättömiin suorituksiin. Älykäs tai lahjakas lapsi on silti vain lapsi. Lapset ovat hassuja, keskeneräisiä ja tekevät hölmöyksiä.
Entäs sitten älykkäät sijaishuollossa elävät lapset? Ensimmäisenä mieleen ei tule, että lastensuojelun asiakas voisi olla älykäs, vai mitä?
Lapsen lahjat voivat näkyä monella tapaa. Lapsi voi olla kiinnostunut epätavallisisista tai ei-ikätasoisista asioista, kuten vaikkapa lakikirjoista tai 12-vuotias lukion pitkästä matematiikasta. Lapsi ehkä paneutuu intohimoisesti kiinnostuksensa kohteisiin ja ne voivat olla joskus erikoisia.
Kaikella on kuitenkin aina kääntöpuolensa. Älykäs lapsi saattaa kysenalaistaa auktoriteetteja jo nuorella iällä ja esittää viiltäviä kysymyksiä, jotka murentavat kasvattajan ammatillista itsetuntoa. Jos lasta rankaistaan tai estetään puhkeamaan täyteen potentiaaliinsa, siitä seuraa ongelmia viimeistään murrosiässä patoutuneiden tunteiden purkautumisena.
Lapsen erityistä potentiaalia ei saa murskata. Jos lapselta kielletään lakikirjojen, lukion aineistojen ja THL:n sivujen (tai vaikkapa neurologian opuksen) selailu, lapsi ei puhkea kukkaan. Tällöin yhteiskunta menettää yksilön, jolla on valtavasti mahdollisuuksia vaikuttaa yhteiskuntaamme.
Lasta – edes lahjakasta sellaista, ei saa nujertaa.
*Lahjakkaalla tai älykkäällä lapsella tarjoitetaan tässä tekstissä alle 18-vuotiasta, jolla on potentiaalia kehittyä jossain asiassa erinomaiseksi, oikeanlaisen tuen ja oman motivaation avulla. Näistä termeistä ja niiden eroista on runsaasti eri näkemyksiä.
Kirjoittanut Osallisuuden ajan kokemusasiantuntija sekä kehittäjäryhmän jäsen Sointu