Koulukiusaaminen sekä pitkät hoitojonot ovat kaksi valitettavan ajankohtaista ongelmaa, joita yhteiskunnassamme pyritään ratkomaan. Ongelmat ovat vakavia ja voivat vaikuttaa lapsen hyvinvointiin ja terveyteen. Kun lapsi joutuu kärsimään siitä, ettei hoitoa esimerkiksi psyykkiseen oireiluun tai fyysiseen sairauteen saa tarpeeksi nopeasti, tai koulukiusaaminen jatkuu koulun toimista huolimatta, on selvää, että moni vanhempi pyrkii tekemään kaikkensa tilanteen parantamiseksi. Nettipalstoja lukiessa huomaa, että kun vanhempi avautuu näistä ongelmista, saa vastaukseksi nopeasti ja takuuvarmasti ”tee lastensuojeluilmoitus”. Lastensuojeluilmoitus kehotetaan usein tekemään joko omasta lapsesta tai kiusaamistapauksissa myös lapsen kiusaajista.
Vantaan Sanomissa kirjoitettiin kesällä 2022, että uusi ilmiö rassaa Vantaan lastensuojelua. Vanhemmat nimittäin ”tehtailevat aiheettomia lastensuojeluilmoituksia nopeuttaakseen terveyspalveluihin pääsyä.” Onko lastensuojeluilmoitukset aiheettomia? Entäs kiusaamistilanteissa? Näkyykö nämä ilmiöt todellisuudessa sosiaalityöntekijän arjessa? Päätin selvittää ja kysyin asiaa sosiaalityöntekijä Tarja Kovaselta.
Lastensuojeluilmoituksia tulee toisinaan tilanteissa, joissa vanhempi tai joku muu ilmoituksen tehnyt taho, toivoo ilmoituksen esimerkiksi vauhdittavan palveluun pääsyä tai vaikuttavan koulun toimintaan. Toive saatetaan ilmaista suoraan ilmoitustekstissä. Taustalla on aina aito huoli lapsen tilanteesta. Toive siitä, että lastensuojelu pystyisi asioihin vaikuttamaan, on todella ymmärrettävä. Samalla korostuu omasta näkökulmastani se, miten suuria odotuksia lastensuojeluun toimijana kohdistetaan. Ei ole tavatonta, että vanhemmilla, tai miksei lapsilla ja nuorillakin, on ajatus lastensuojelusta toimijana, joka voi tulla paikalle ikään kuin korjaamaan toisen viranomaisen tai palvelun liian hitaaksi tai vääränlaiseksi koettua toimintaa. Lastensuojeluilmoituksia käsittelevälle sosiaalityöntekijälle tämänkaltaiset tilanteet voivat olla hyvin hankalia, sillä ilmoitus velvoittaa ainoastaan selvittämään lapsen tilanteen eikä anna toimivaltaa muiden tahojen resurssien tai käytäntöjen muuttamiseen.
Eli ilmiö on todellinen, eikä ilmene ainoastaan nettipalstojen perättömänä kirjoitteluna. Ja vaikka lastensuojeluilmoituksien tekeminen onkin ymmärrettävää, ei lastensuojelun todellinen tarkoitus ole paikkailla muita palveluita ja niiden riittämätöntä resursointia, huonoa organisointia ja kohtaamattomuutta. Kovanen kertoo myös olevansa huolissaan siitä, että lapsia ja nuoria saatetaan pompotella pitkään palvelusta toiseen, jolloin tilanne voi olla jo hyvin vaikea siinä vaiheessa, kun odotetaan paikkaa esimerkiksi lasten- tai nuorisopsykiatrian asiakkuuteen. Tärkeitä olisivat lähellä lasten ja nuorten arkea olevat matalan kynnyksen palvelut, mutta esimerkiksi oppilashuollon resurssit vaihtelevat laajasti kunnittain ja kouluittain, eivätkä usein ole riittäviä.
Mihin nämä kiusaamistilanteista tai pitkistä hoitojonoista kumpuavat lastensuojeluilmoitukset sitten johtavat? Kovasen mukaan esimerkiksi siihen, että palvelutarpeen arvioinnista vastaava sosiaalityöntekijä järjestää verkostoneuvottelun olennaisten toimijoiden, kuten esimerkiksi koulun, vanhempien ja lapsen kanssa. Sosiaalityöntekijä pyrkii löytämään ratkaisuja, joilla kiusaaminen saataisiin loppumaan ja lapsen arjesta saataisiin turvallista. Välillä uusia ratkaisuja saatetaankin löytää, ja joskus sosiaalityöntekijän mukana oleminen voi saada henkilökunnan havahtumaan suuremmin siihen, miten vaikea tilanne lapselle on. Kiusaaminen on kuitenkin ilmiönä hyvin monitahoinen, eikä lastensuojelulla ole siihen ihmelääkettä tai yksiselitteistä toimivaltaa. Myöskään erikoissairaanhoidon jonoja yksistään lastensuojeluilmoituksella ei pystytä nopeuttamaan, vaikka tällaisenkin virheellisen käsityksen Tarja kertoo tunnistavansa.
Lastensuojeluilmoitusta voidaan käyttää ratkaisuna ongelmaan, joka ei ole ratkaistavissa lastensuojelun keinoin. Sosiaalityön yksi tärkeä tehtävä on kuitenkin rakenteellinen sosiaalityö, jonka tarkoitus on havainnoida ja analysoida sosiaalisia ilmiöitä. Havainnoinnin pohjalta pyritään kehittämään toimintatapoja, jotka vaikuttavat ihmisten hyvinvointiin. Tavoitteena on ennaltaehkäistä sosiaalisia ongelmia ja tunnistaa ajoissa sellaisia tekijöitä, joiden vuoksi ihmiset joutuvat turvautumaan erityispalveluihin tai heistä tulee sosiaalityön pitkäaikaisia asiakkaita. Juuri lastensuojeluilmoitusten kautta näyttäytyvät ongelmat, kuten koulukiusaamiseen puuttumattomuus tai liian pitkät hoitojonot, ovat sellaista tietoa, jota sosiaalityöntekijöiden pitäisi pystyä havainnoimaan, tuomaan esiin ja pyrkiä muuttamaan. Tällaista työtä sosiaalityöntekijät sinnikkäästi eri puolilla Suomea tekevätkin.
Ajattelen, että rakenteelliselle sosiaalityölle pitäisi silti olla ehdottomasti enemmän aikaa ja tilaa. Se vaatisi kuitenkin muun muassa lisäresurssia sosiaalityöhön sekä muutosta hierarkkisiin ja tietynlaista vaikenemisen kulttuuria ylläpitäviin organisaatioihin.
Lastensuojelu ja lastensuojelun sosiaalityöntekijät eivät siis kykene taikomaan lisää paikkoja psykiatrisille osastoille tai lisäämään oppilashuollon resursseja. Tilanteet ja niistä tehdyt lastensuojeluilmoitukset tulee kuitenkin selvittää tarkkaan, koska niiden taustalla voi hyvinkin olla jotakin, jossa lastensuojelu taas osaltaan pystyy auttamaan.
Josefiina Pystynen on Osallisuuden ajan viestintävastaava, joka rakastaa asioiden tutkiskelua sekä uuden oppimista ja oivaltamista.
Tarja Kovanen on Osallisuuden ajan hallituksen jäsen sekä ihmisläheinen sosiaalityöntekijä, joka pitää tarinoista.