Asiakaslähtöisyys on sosiaali- ja terveydenhuollon keskeinen tavoite. Silti arjessa se ei aina toteudu tavalla, joka vahvistaisi nuoren osallisuutta. Nuoren osallisuus vahvistaa luottamusta ja sitoutumista hoitoon. Myös lääkehoitoon. Ammattilaisten tehtävä on mahdollistaa osallisuuden toteutuminen. Se tarkoittaa oikeutta tietoon, oikeutta osallistua, oikeutta vaikuttaa ja oikeutta tulla kohdelluksi toimijana. Nuoren äänen kuuleminen on lähtökohta yhteistyölle ja erityisesti lääkehoidon kaltaisissa päätöksissä se on välttämätöntä.
Sijaishuollossa olevan nuoren lääkehoito ja sen toteuttaminen on vaativaa
Kodin ulkopuolelle sijoitetuilla lapsilla ja nuorilla on selvästi enemmän psykiatrisia diagnooseja muihin nuoriin verrattuna. Sijoitettujen lasten osalta korostuu myös lääkkeiden kuten masennuslääkkeiden, antipsykoottien ja ADHD-lääkkeiden yleisempi käyttö muuhun ikäryhmään verraten. Nämä seikat korostavat tarvetta erityiselle huolellisuudelle, osaamiselle ja läpinäkyvyydelle hoitopäätöksissä ja lääkehoidon toteuttamisessa.
Lääkehoito sijaishuollossa edellyttää moniammatillista osaamista ja monialaista yhteistyötä. Turvallisuutta korostetaan aiheellisesti, mutta sen painottaminen yksin ei riitä. Sijoitettujen nuorten kokemuksista nousee esille toive saada selkeää ja ymmärrettävää tietoa siitä, miksi lääkitystä suositellaan, mitä sillä tavoitellaan ja millaisia vaihtoehtoja hoidon suhteen on. Tämän toteutumiseksi tarvitaan toimiva yhteys nuoren ja hoitavan lääkärin välillä, mutta myös lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian yhteistyötä. Olennaista on, että ammattilaisten tieto ja osaaminen on riittävää ja ajantasaista. Ammattilaisten tehtävä on kantaa kokonaisvastuu ja varmistaa, että nuoren lääkehoitoon liittyvät kokemukset ja näkökulmat tulevat kuulluiksi ja nuori ymmärtää lääkehoidon merkityksen.
Samalla on tärkeää käydä keskustelua lääkityksen roolista nuoren elämässä. Pahoinvointi voi kytkeytyä moniin inhimillisiin tarpeisiin, kuten turvaan, lohdutukseen, yhteyteen ja nähdyksi tulemisen kokemukseen, ja näihin vastaaminen edellyttää usein monipuolista tukea. Lääkehoito voi olla keskeinen ja perusteltu osa hoitoa. Sen rinnalla on tärkeää vahvistaa nuoren arjen taitoja ja rakentaa toimivia, yksilöllisiä keinoja hyvinvoinnin tueksi. Myös mahdolliset muutokset lääkityksessä vaativat huolellista suunnittelua, tukea ja riittävää aikaa.
Tarpeiden tunnistaminen ja nuoren tukeminen
Sijaishuollon arjessa tulee eteen tilanteita, joissa nuori pyytää lääkettä ahdistukseen. Haavoittuvassa asemassa oleva ei välttämättä kykene tunnistamaan omia tarpeitaan tai ahdistuksen juurisyitä. Vaikka nuori tunnistaisikin omat tarpeensa, lääkkeen pyytämiseen on voinut muodostua matalampi kynnys kuin turvan, lohdutuksen ja läsnäolon tarpeen ilmaisemiseen aikuiselle. Kun nuori pyytää lääkettä ahdistukseen, ammattilaisen tehtävä on pysähtyä sen äärelle, mistä nuoren pyyntö kertoo ja mitä nuori juuri tuossa hetkessä tarvitsee.
Ammattilaisten vastuulla on harjoitella nuoren kanssa keinoja ahdistuksen ja vaikeiden tunteiden helpottamiseksi. Jos nuori on ollut pitkään yksin vaikean olonsa kanssa, lääkkeettömät keinot voivat tuntua paluulta yksin kannettuun vastuuseen. Siksi niitä ei tulisi vain ehdottaa, vaan tarjota kärsivällisesti ja sinnikkäästi – yhdessä tehden. Alku voi olla arkinen: kuuman juoman juominen, rauhallinen hetki tai yhteinen juoksulenkki. Nuoren olemassa olevia taitoja voi vahvistaa sanoittamalla niitä näkyviksi. Moni nuori esimerkiksi kuuntelee musiikkia omatoimisesti tunteiden säätelyn tukena. Jotta suhtautuminen lääkkeettömiin keinoihin olisi avoimempaa, on ammattilaisten tärkeää tunnistaa ja purkaa ajatusta siitä, että nuoret olisivat lähtökohtaisesti haluttomia kokeilemaan niitä.
Monialainen yhteistyö ja vastuu kokonaiskuvasta
Toimiva yhteistyö nuorisopsykiatrian ja sijaishuollon välillä mahdollistaa sekä monipuolisemmat tuen muodot että resurssien paremman käytön. Yhteistyössä voidaan pohtia psykososiaalisia keinoja ja tuoda niitä osaksi sijaishuollon arkea. Hoidon seurannan ei tulisi kohdistua vain lääkehoitoon, vaan yhtä lailla lääkkeettömien keinojen käyttöön ja koettuun vaikuttavuuteen.
Nuoren osallisuus omaan hoitoonsa edellyttää nuoren tuntemista, luottamusta, aikaa ja kärsivällisyyttä. Käytännössä vastuu hoidosta voi jäädä hajanaiseksi. Nuoren edun mukaista olisi, että ammattilaisilla olisi ajantasainen kokonaiskuva hänen hoidostaan ja yhdellä ammattilaisella olisi vastuu monialaisen yhteistyön koordinaatiosta.
Hoitokokous voi olla ammattilaisille luonteva päätöksentekopaikka, mutta nuoren näkökulmasta se on usein kaikkein haastavin. Nuorten kuvauksen mukaan tilanne on jännittävä, tietoa on paljon ja paikalla voi olla nuorelle vieraampia tai täysin vieraita ammattilaisia. Tilanteessa nuori voi helposti jäädä passiiviseksi. Nuorten kokemukset ja ennakko-oletukset osoittavat, etteivät ammattilaiset aina onnistu osallisuuden toteuttamisessa kuin näennäisesti.
Nuoren osallisuutta päätöksentekoprosessissa tukee, jos hoitoon liittyviä asioita käydään hänen kanssaan läpi myös ennen hoitokokousta ja vielä sen jälkeen. Mitä lääkkeitä käytetään ja miksi? Mihin hoidolla pyritään – oireiden lievittymiseen vai oireettomuuteen tai millaisia pidemmän aikavälin suunnitelmia lääkitykseen liittyy.
Jokainen ammattilainen voi pysähtyä kysymään: ymmärtääkö nuori, mihin tarkoitukseen hän lääkkeensä ottaa? Kokeeko hän saavansa hoidosta ja tuesta apua juuri nyt?
Herkkyyttä ja lempeitä herätteitä ammattilaisille
Kaikkien nuoren kanssa työskentelevien ammattilaisten on tärkeää aika ajoin pysähtyä tietoisesti tarkastelemaan omaa toimintaansa. Ammattilaisilla on taitoa hahmottaa nuoren oireilua juurisyiden ja yksilöllisten tarpeiden näkökulmasta ja tarjota sopivia hoito- ja tukimuotoja. Nuoren oma ymmärrys näistä ei synny itsestään, ja siksi niitä on tärkeää avata yhdessä. Tavoitteena on, että nuori oppii ymmärtämään juurisyitä oireilulleen ja löytää elämäänsä turvaa ja tasapainoa, jotka kantavat.
Kysy nuorelta: Mitä sinä itse ajattelet? Mitä sinä toivot? Miltä tämä sinusta tuntuu?
Nuorella on oikeus osallisuuteen omassa hoidossaan. Miten ammattilaiset varmistavat, että nuori luottaa oman mielipiteensä merkityksellisyyteen ja saa äänensä kuuluviin? Nuoren osallisuus ei heikennä ammattilaisten asiantuntijuutta– se vahvistaa sitä.
Kirjoittajat:
Milo Rantala, asiantuntija, nuorten osallisuus ja yhteiskehittäminen, Osallisuuden aika ry
Laura Ikäheimonen, projektiasiantuntija IntO – Integraatiota osallistaen -hanke Lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian yhteisasiakkuuksien sosiaaliset innovaatiot -hanke
IntO-hankkeen tavoitteena on pysyvä parannus Uudenmaan hyvinvointialueiden ja Helsingin kaupungin lastensuojelun sekä HUS nuorisopsykiatrian integroidussa asiakas- ja potilastyössä. Hanke on Euroopan Unionin osarahoittama. Lisätietoja www.socca.fi/into
