Nykypäivän työelämää riivaavat monenlaiset haasteet, jotka ilmenevät heikentyneenä työhyvinvointina ja lisääntyneenä työuupumuksena. Osallisuuden ajan työharjoittelijana syksyn työskennellyt sosiaalipolitiikan opiskelija Emilia Härkönen nostaa esiin nuorilähtöisyyden yhtenä työyhteisön hyvinvointia tukevana elementtinä. Voiko kapinallisuus ja asioiden tekeminen eri tavoin johtaa pysyvämpään myönteiseen rakenteelliseen muutokseen?
Kun minua pyydettiin kirjoittamaan blogiteksti korkeakouluharjoitteluni päätteeksi, ajattelin ensin kirjoittavani ehkä oppimastani lastensuojelun kokemustiedon parissa tai järjestökentällä työskentelemisestä sosiaalipolitiikan opiskelijan silmin. Pysähdyin kuitenkin pohtimaan sitä, mikä oli minulle harjoitteluni suurin oivallus tai mieleenpainuvin kokemus. Loppujen lopuksi huomasin kirjoittavani työelämästä: sen rikkinäisyydestä, mutta myös siitä, miten nuorilähtöisyys voisi toimia avaimena parempaan työelämään.
Työn kuormittavuus ja työuupumus ovat nykyajan työelämän merkittävimpiä ongelmia. Työhyvinvointikokemusta mitattaessa noin 34 % vastaajista kokee olevansa todennäköisesti työuupunut ja noin 25 %:lla on kohonnut riski työuupua. Vain noin 40 % vastaajista kokee, ettei heillä ole työuupumista tai sen riskiä. (Hakanen 2022.) Kun puhumme työelämän kuormittavuudesta, puhumme siis laajasta kaikkia työikäisiä koskettavasta ongelmasta. Minulla on myös henkilökohtaisia kokemuksia työelämän rikkinäisyydestä, sillä pelkän harjoittelupaikan löytäminen oli suuren työn ja tuskan takana.
Yhteiskuntatieteilijänä ja sosiaalipolitiikan opiskelijana tehtäväni on pohtia niitä syitä, miksi työelämä on niin monen mielestä rikki tällä hetkellä. Syyt ovat varmasti monille selviä: rahoituksen puute, osaavan henkilöstön puute, työrauhan puute, työyhteisön ilmapiirin ongelmat ja huono johtamisen taso. Mielekkäämpää itselleni on kuitenkin pohtia sitä, mitkä tekijät voisivat toimia ratkaisuna ongelmaan.
Kun aloitin OA:ssa minulle kävi nopeasti selväksi se, miten tärkeässä arvossa järjestö pitää nuorilähtöisyyttä. Nuorilähtöisyys ei näy toiminnassa vain korulauseina nuorten osallistamisesta, vaan nuoret ovat kaiken tekemisen keskiössä rekrytointiprosesseista tapahtumien sisältöjen ideointiin. Kun nuorilähtöisyys ohjaa toimintaa, on työhyvinvointia helpompi ylläpitää. Työn merkityksellisyyden kokemukset vahvistuvat ja työyhteisö puhaltaa yhteen hiileen nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi. Nuorilähtöisyys mahdollistaa kuitenkin myös rakenteellisemman muutoksen, kun asioita ei tarvitse tehdä enää jäykkiin kaavoihin kangistuneina: asioita voidaan tehdä vähän eri tavalla, vähän kapinallisemmin.
Voimme oppia nuorilta paljon, myös työelämässä. Toivon, että sekä nuorten parissa työskentelevät että täysin nuorisoalan ulkopuolella työskentelevät pysähtyisivät pohtimaan, miten näemme nuoret: pidämmekö heitä vain passiivisina oppijoina vai aktiivisina toimijoina, joilta voimme itsekin oppia? Voisiko nuorten tapa tehdä asioita olla eduksi myös meille ja meidän työyhteisöllemme?
Kiitän Osallisuuden aikaa opettavaisesta, kannustavasta ja inspiroivasta harjoittelusta. Erityiskiitos myös OA:n nuorille. <3
Emilia Härkönen, sosiaalipolitiikan opiskelija, Tampereen yliopisto
Viittaukset:
Hakanen, Jari (2022). Työterveyslaitoksen Miten voit -työhyvinvointitesti kertoo työhyvinvoinnista monipuolisesti. Työterveyslaitos, www.tyoelamatieto.fi. Haettu 3.12.2025. https://www.tyoelamatieto.fi/fi/etusivu/aineistot/tyoterveyslaitoksen-miten-voit-tyohyvinvointitesti-kertoo-tyohyvinvoinnista-monipuolisesti/.