Sijoitukset ja huostaanotot ovat niitä, jotka lastensuojelun laajoista toiminnoista ja palveluista tulee useimmalle ensimmäisenä mieleen. Mielikuvat ja käsitykset kolkoista lastenkodeista, joihin lapsi tai nuori joutuu, kun tästä tehdään lastensuojeluilmoitus, elävät tiukassa.
Sijoitukset ja huostaanotot kuuluvat toki lastensuojelun palvelukokonaisuuteen, mutta on tärkeää erottaa virheelliset käsitykset ja todellisuus toisistaan. Sijoitus tai huostaanotto ei koskaan ole ensisijainen lastensuojelun tukitoimi, ja siihen pitää olla perusteet. Lastenkoti ei ole ainoa paikka, johon lapsi tai nuori voidaan sijoittaa, vaan ensisijainen sijoitusmuoto on perhehoito. Lähtökohtaisesti ennen lapsen tai nuoren sijoittamista kodin ulkopuolelle selvitetään myös lapsen sukulaisten tai muun läheisverkostoon kuuluvan henkilön mahdollisuus ottaa lapsi luokseen asumaan.
Lastensuojelussa pyritään aina toimimaan yhdessä lapsen ja vanhempien kanssa. Tilanteessa, jossa vanhempia ei voida pitää kykenevinä huolehtimaan lapsesta, voidaan päätyä väliaikaiseen sijoitukseen avohuollon tukitoimena. Tämä edellyttää, että kaikki osapuolet ovat suostuvaisia sijoitukseen. Avohuollon tukitoimena sijoitusta pyritään käyttämään ainoastaan lyhytaikaisena sijoituksena. Jos lapsen turvallisuuden nähdään olevan välittömässä vaarassa, voidaan tehdä myös kiireellinen sijoitus. Huostaanotto on viimeinen keino puuttua lapsen turvallisuuteen, ja sitä ennen pyritään käyttämään muut keinot. Huostaanotto tulee päättää heti, kun sijaishuolto ei ole enää tarpeen. Sijoituksessa tarkoitus on se, että olot kotona paranisivat niin, että lapsi pääsisi takaisin kotiinsa.
Yksittäisten henkilöiden kokemukset sijoituksista, jotka tehdään liian heikoin perustein, eivät edusta kaikkia. Suurin osa sijoitetuista lapsista ja nuorista on tutkimuksissa kertonut kokevansa, että sijoitus on vaikuttanut heihin ja heidän elämäänsä positiivisesti. Osa toivoo, että sijoitukseen oltaisiin heidän kohdallaan päädytty jo paljon aikaisemmin.
Lähteet: